Kun yläaste alkoi, minä ja kaksi parasta ystävääni tutustuimme hyvin yhteen uuden luokkamme poikaan. Hänen kauttaan ystävystyimme myös kolmeen muuhun poikaan, hänen parhaisiin ystäviinsä. Viime kevääseen asti olimme todella läheisiä. Teimme vapaa-ajalle yhdessä jotain ainakin kerran viikossa. Sitten yksi heistä alkoi seurustella. Kaikki pojat alkoivat viettää paljon aikaa tytön ja tytön ystävien kanssa. Emme tavanneet heitä enää lähes koskaan. Yksi poika tuli joskus juttelemaan kanssamme koulussa. Toisen kanssa juttelin joskus mesessä, mutta keskustelut olivat pinnallisempia ja lyhempiä kuin ennen. Kesällä tämä kaveripoikani erosi tytöstä. Ajattelimme, että nyt vanha ystävyys ehkä palautuisi ennalleen. Toisin kävi. He viettävät yhä aikaa yhdessä, ehkä vielä enemmän kuin ennen.

Ollaan yritetty pitää heihin yhteyttä. Joskus se vaan tuntuu niin turhalta. Esimerkiksi eilen toinen parhaista kavereistani oli nähnyt kaksi pojista R-kioskilla meille tullessaan. Soitimme heille ja kysyimme, voisivatko he olla (emme jaksaneetkaan jäädä sisälle leipomaan, niin kuin oli tarkoitus). He sanoivat, että "Joo, totta kai." Menimme sitten sellaiselle pienelle puistoalueelle, mikä tossa kylän keskellä on. Hetken kuluttua pojat ajoivat pyörällä ohi, vilkuttivat, mutteivat pyhästyneet. Heidän seurassaan oli tämä toisen ex-tyttöystävä. Näimme heidän ajavan kaupan pihalle. Hetken päästä näimme tytön ystävien kurvaavan skoottereilla myös kaupan pihaan. Lähetimme pojille viestin: "Ettekö olekaan meidän kanssa. :(" Pojat vastasivat, että joo, ihan kohta tullaan. Heistä ei kuulunut mitään koko iltana. Parin tunnin jälkeen lähetimme viestin, jossa kysyimme, eivätkö he tulekaan. Toinen pojista vastasi, että ei, kun hänen kaverinsa lähti jo kotiin. Toisin sanoen hän ei itse ollut vielä lähtenyt, muttei kuitenkaan halunnut tulla. Emme edes viitsineet vastata enää.

Meille ei käynyt näin edes ensimmäistä kertaa. Kesän aikana tämä oli yleistä. Joku ehkä miettii, miksi jaksamme yrittää. Miksemme yksinkertaisesti lopeta yhteydenottoja ja anna heidän tehdä mitä tahtovat. Syy on tässä: silloin kun heidän kanssaan on, meillä on todella hauskaa. Myös heillä on aina todella hauskaa, ainakin siltä minusta on aina vaikuttanut. He ovat todella huomaavaisia, kilttejä, mukavia ja kaikinpuolin sellaisia, kuin haluaisin ystävieni olevan. Minulla on heitä oikeasti ikävä. Toivon, että asiat palautuvat vielä ennalleen, tavalla tai toisella.